Olen Paavo Tapio Lipponen, syntynyt Turtolassa, nykyisessä Pellossa, 23. huhtikuuta 1941. Äitini on toiminut terveydenhoidon opettajana ja isäni on ylimetsänhoitaja. Lapin vuosien jälkeen vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Kuopiossa, josta tieni kulki vuodeksi Yhdysvaltoihin ja sen jälkeen Helsinkiin. Perheeseeni kuuluvat vaimoni historianopettaja, filosofian tohtori, kansanedustaja Päivi (os. Hiltunen) ja tyttäremme Emilia (s. 1998), Sofia (s. 2000) sekä Päivin tytär Cecilia (s. 1993). Asumme kerrostalossa Etu-Töölössä. Ensimmäinen tyttäreni, kahden lapsen äiti Paulamaria (s. 1964) asuu Ruotsissa ja on ammatiltaan lääkäri. Suoritin ylioppilastutkinnon Kuopion lyseosta 1959. Lukuvuoden 1960-61 opiskelin amerikkalaista kirjallisuutta ja filosofiaa Dartmouth Collegessa (USA). Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa. Suuntauduin aluksi kirjallisuuteen. Pääaineeksi vaihtui sittemmin sosiaalipsykologia, josta minulla on sivulaudatur. Valmistuin viimein valtiotieteen kandidaatiksi 1971 pääaineena kansainvälinen politiikka. Opiskeluaikoina tein päätoimisesti toimittajan työtä, alkaen Savon Sanomista ja Ylioppilaslehdestä 1963. Yleisradion free-lance-toimittajana työskentelin 1965-67. Jo oppikoulussa alkanut filosofian harrastus vei mukanaan Platonin kautta työväenaatteeseen. Akateemisen sosialidemokraattisen yhdistyksen ja samalla SDP:n jäseneksi liityin 1964. Vuoden 1965 vaaleissa minut valittiin sosialidemokraattina Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. 1960-luvulla toimin mm. Opiskelijain YK-liiton puheenjohtajana. Vuonna 1967 minut nimitettiin SDP:n tutkimussihteeriksi, 1971 kansainvälisten asiain sihteeriksi ja 1974 poliittisen osaston päälliköksi. Tästä tehtävästä siirryin 1979 pääministeri Mauno Koiviston sihteeriksi. Koiviston tultua tasavallan presidentiksi 1982 jatkoin opintojani. Kevään 1983 toimin työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. SDP:n luottamustoimissa olen vaikuttanut Helsingin piirin puheenjohtajana 1985-93, puoluetoimikunnan jäsenenä 1987-90 sekä puolueneuvoston jäsenenä 1990-93. SDP:n puheenjohtajana toimin vuosina 1993-2005. Ajatus eduskuntapolitiikasta syntyi Koiviston hallituksen vuosina, olin tasavallan presidentin valitsijamiehenä 1982 ja 1988. Kansanedustajaksi minut valittiin 1983. Eduskuntavaaleissa 1987 menetin kansanedustajan paikkani, mutta palasin eduskuntaan 1991. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä toimin 1985-95. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa sain enemmän ääniä (26 415 ääntä) kuin yksikään toinen ehdokas. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa en ollut ehdolla. Jo 1960-luvulla kiinnostuin kansainvälisistä asioista ja toimin mm. Sadankomiteassa ja opiskelijain YK-liikkeessä. Osallistuin pohjoismaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja käynnistin Suomessa 1966 vilkkaan keskustelun ns. "uudesta ulkopolitiikasta", mikä tarkoitti mm. ulkopolitiikan laajentamista YK- ja kehitysmaakysymyksiin. Suomi-Neuvostoliitto-Seurassa toimin pitkään valtuuston puheenjohtajana. Olen julkaissut artikkeleita kansainvälisistä asioista kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa. Kirjani Muutoksen suunta (1986) käsittelee kestävää kehitystä ja yleismaailmallisia muutosilmiöitä. Uusin kirjani, Kohti Eurooppaa, ilmestyi huhtikuussa 2001. Ulkopoliittisen Instituutin johtajana toimin 1989-91. Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen harjoitin jatko-opintoja ja olin perustamassa julkaisutoimintaa harjoittavaa yritystä Viestintä Teema Oy, jonka toimitusjohtajana olin 1988-95. Elinkeinoelämän tuntemusta olen hankkinut myös mm. Outokumpu Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana 1989-90 sekä Finnairin ja Huhtamäki Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä. Työväen Akatemian johtokunnan puheenjohtajana toimin 1985-93. Pääministerinä olen toiminut kahdessa hallituksessa (Lipposen I hallitus 1995-99 ja Lipposen II hallitus 1999-2003). Vuosina 2003-2007 toimin eduskunnan puhemiehenä. "Ajankohtaista" -sivulla on luettelo nykyisistä koti- ja ulkomaisista tehtävistäni. Harrastuksiani ovat arkkitehtuuri ja uinti. Olen pelannut vesipalloa SM-sarjassa ja toiminut juniorivalmentajana sekä TUL:n vesipallovaliokunnan puheenjohtajana ja vesipallomaajoukkueen johtajana. Isyys on minulle hyvin tärkeä asia. Olen pitänyt pääministerinä ollessani isyyslomaa ja vietän mahdollisimman paljon vapaa-aikaa lasteni kanssa.